Share |

Mielipiteet

Terveydenhuoltomme tulisi puuttua asioihin ennaltaehkäisevästi 

Esimerkiksi verenpainetaudin ensimerkkien havaitseminen ajoissa toisi potilaalle lisää huolettomia vuosia

Sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestelyvastuu siirtyy kunnilta hyvinvointialueiden hoidettavaksi vuoden 2023 alussa. Pirkanmaan hyvinvointialue noudattaa Pirkanmaan maakunnan rajoja.

Tammikuun aluevaaleissa äänestetään edustajat tulevan hyvinvointialueen valtuustoon päättämään siitä, miten nämä toiminnot tällä laajalla alueella tulevaisuudessa järjestetään. On pelätty, että raha ei riitä uudistuksen jälkeen toimintojen laadukkaaseen pyörittämiseen ja riski palveluiden heikentymiseen pienemmillä paikkakunnilla kasvaa.

Sairaudenhoito on pitkäaikaista ja kallista. Niiden ennaltaehkäisy on yleensä halvempaa. Lisäksi ennaltaehkäisy on yksilölle inhimillisempää. Uusien hyvinvointialueiden tulisikin keskittyä tulevaisuudessa vahvistamaan niin fyysisten kuin psyykkistenkin sairauksien ennaltaehkäisyä, jotta rahat riittäisi myös tulevaisuudessa ennalta arvaamattomien sairauksien hoitoon.

Ihmiset ovat aikuisiällä hyvin eriarvoisessa asemassa terveytensä osalta. Osa kuuluu työterveyshuollon piiriin ja heillä on säännölliset terveystarkastukset. Entä he, jotka eivät kuulu? Kuka kontrolloi heidän terveydentilaansa? Samoin eläköityneet? Täytyykö ihmisen ensin sairastua, jotta ovet terveyskeskukseen avautuvat? Alkavatko verenpaine- tai kolesterolikontrollit pyöriä vasta sitten, kun sairaus on jo kroonistunut? Vaikuttavampaa olisi näidenkin kansansairauksien osalta, jos terveydenhuoltomme puuttuisi asioihin ennaltaehkäisevästi. Jos esimerkiksi verenpainetaudin ensimerkit havaittaisiin riittävän ajoissa, voitaisiin terveysneuvonnalla saada tilanne haltuun ja potilaalle lisää huolettomia vuosia.

Julkiseen terveydenhuoltoon tarvittaisiin tietyn ikäisille ihmisille säännöllisiä terveystarkastuksia, kuten työterveyshuollossa tehdään. Näitä voitaisiin toteuttaa osittain esimerkiksi digitaalisilla kyselyillä, hoitajakäynneillä sekä laboratoriokokein. Tulosten avulla seulottaisiin riskiryhmäläiset tarkempiin terveystarkastuksiin, mahdollisiin lääkealoituksiin sekä elämäntapaohjauksiin. Tällä tavoin toimitaan jo muun muassa tiettyjen syöpien seulontojen osalta – miksi ei kansansairauksien?

Terveydenhuoltoalalla on laaja joukko erityisosaajia sairaanhoitajien ja lääkäreiden lisäksi. Aamulehti esittelikin aikaisemmin yhden pirkanmaalaisen hankkeen, jossa tuki- ja liikuntaelinsairauksien ennaltaehkäisyyn oli otettu mukaan fysioterapeutit. Selkäkivusta kärsivä potilasta ei ohjattukaan lääkärille vaan hän pääsi ensiksi fysioterapeutin konsultaatioon. Tämä antoi potilaalle ensiavun lisäksi itsehoito-ohjeet. Tarvittaessa fysioterapeutti olisi voinut lähettää potilaan lääkärin jatkotutkimuksiin, mutta useimmissa tapauksissa jo edellä mainitut toimet auttavat potilasta ja hän pystyy jatkossa itse vaikuttamaan omaan hyvinvointiinsa saamiensa liikuntaohjeiden noudattamisella. Lääkäriaika säästyi sitä akuutimmin tarvitsevalle ja potilas kuntoutui nopeasti työkykyiseksi.

Samaa periaatetta voitaisiin noudattaa monen muunkin sairauden alkuoireissa. Esimerkiksi sydänterveyteen vaikuttaa merkittävästi elintavat; terveellinen ruoka, liikunta ja riittävä lepo sekä stressin vähentäminen. Oikeanlaiset ohjaukset kohti terveellisiä elämäntapoja voisi antaa lisää terveitä vuosia monelle. Ruokailutottumuksien muutokseen voisi tarvittaessa motivoida ravitsemusterapeutti. Arkiliikunnan kannustajana tai oman liikuntalajin etsinnässä auttaa fysioterapeutti. Levon sekä stressinhallinnan merkityksestä kertoa esimerkiksi omahoitaja tai psykologi. Myös päihdeneuvontaa voisi tarjota aktiivisemmin ja tätä ammattitaitoa hyödyntää myös tupakasta vieroittautumiseen. Tupakointi aiheuttaa edelleen paljon kroonisia sairauksia sekä keuhkosyöpää ja näistä koituu iso lasku yhteiskunnalle. Yhdellä yhteydenotolla pitäisi kaikkien päästä oikea-aikaiseen hoitoon tai oikeanlaisen avun äärelle. Terveydenhuollon ammattilaiset osaavat lähettää potilaan tarvittaessa lääkärille, jos jostain vakavammasta asiasta nousee huoli.

Neuvoloissa on jo kymmenien vuosien ajan tehty ennaltaehkäisevää työtä lasten terveyden hyväksi raskauden ensimetreiltä aina kouluikään saakka. Pidämme tätä itsestään selvyytenä. Kouluiässä säännölliset terveystarkastukset jatkuvat kouluterveydenhuollon toimesta. Emme siis kyseenalaista ennaltaehkäisevän työn merkitystä lasten osalta, mutta eikö aikuisenakin ole oikeus vaalia terveyttä?

Näen sote-uudistuksen mahdollisuutena. Uusi aluevaltuusto aloittaa työnsä maaliskuussa ja valmisteltavia asioita riittää. Tulevaan valtuustoon tarvitaan päättäjiä, jotka eivät päivittele vaan ovat valmiita tarttumaan toimeen! Mielestäni aikuisten säännölliset terveystarkastukset olisi yksi tapa varmistaa, että rahamme riittävät tulevaisuudessakin laadukkaisiin sote-palveluihin. Ennaltaehkäisevä toiminta parantaisi myös elämänlaatua ja turvaisi laadukkaan vanhuuden.

Leena Risku

farmaseutti, asiakkuuspäällikkö

aluevaaliehdokas (keskusta)

Joustava alkuopetus olisi kaikkien etu

Huoli lasten ja nuorten pahoinvoinnista on noussut otsikoihin yhtenään viime aikoina. Syitä voi hakea koronasta, mielenterveysongelmista, oppimisvaikeuksista, koulukiusaamisesta, perhetaustasta ja niin edelleen. Tarvitaan paljon korjaavia toimenpiteitä sekä terveydenhuollon resurssia korjaamaan tämä tilanne. Keskityn kuitenkin tässä kirjoituksessa yhteen osa-alueeseen: Millä voisimme vähentää tai jopa ehkäistä lapsen tai nuoren oppimisvaikeuksista johtuvaa oireilua kouluissa?

Oppilaiden keskittymiskyky on heikentynyt viime vuosien aikana merkittävästi. Tämä näkyy opetuksen tukitoimien kasvavana resurssitarpeena. Tilanne on pidemmän päälle kestämätön. Jatkuva tukiresurssin kasvattaminen syö kunnan varoja. Jotain tarvitsisi tehdä jo aikaisemmassa vaiheessa ennen kuin lapsi alkaa oireilla. Mitä keinoja tähän voisi olla?

Opettajat kertovat, että koulun aloittavilla lapsilla on suuria eroja taitojen osalta lähtötilanteessa. Toisilla on lukutaito valmiiksi hallussa, toiset eivät osaa edes kirjaimia kouluun tullessaan. Joku on taitava lukemaan, mutta tavuttaminen on jäänyt opettelematta. Se vaikeuttaa kirjoittamaan oppimista. Toisaalta taitava itseoppinut kirjoittaja onkin voinut oppia jonkun taidon väärin ja oppitun korjaaminen vie aikaa. Myös lasten sosiaalisten taitojen osalta on suuria eroja lähtötilanteessa.

Oppimisen erot selittyvät osittain sillä, että samalla luoka-asteella oppilaiden keskinäinen ikäero voi olla miltei vuoden. Alkuvuodesta syntynyt lapsi on usein kypsempi opiskelemaan kuin loppuvuoden lapsi. Lisäksi jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiinsa. Toisilla oppiminen vie kauemman aikaa kuin toisilla. Joissain perheissä on isompia sisaruksia, jotka ”kirittävät” luonnostaan pikkusisarusta oppimaan. Ainoana lapsena kasvanut joutuu puolestaan keskittymään taitojen oppimisen lisäksi jaetun huomion hyväksymiseen.

Perinteinen koulumalli ei mahdollista riittävän yksilöllistä opetusta tai ainakin yhden opettajan mahdollisuudet opettaa kovin eritasoisia oppilaita on haastavaa ilman apukäsiä. Yleensä alkuluokille annetaankin enemmän tukiresurssia ja opetusryhmiä jaetaan pienempiin ryhmiin, jotta lukemisen ja laskemisen perustaidot saataisiin opetettua jokaiselle lapselle ennen kolmannelle luokalle siirtymistä. Tämä ei kuitenkaan aina toteudu. Osa lapsista ei osaa lukea sujuvasti kolmannelle luokalle siirtyttäessä.

Lapsi on luonnostaan utelias ja innokas oppija. Into kuitenkin laantuu, jos lapsi kokee jatkuvaa epäonnistumista. Jos koulujärjestelmämme mahdollistaisi lapsen kehitystason mukaisen opetustahdin alkuopetuksessa, voisi jokainen lapsi kokea oppimisen ja onnistumisen iloa. Tämä vahvistaisi lapsen itsetuntoa. Hyvällä itsetunnolla on puolestaan suuri vaikutus lapsen selviytymiseen elämässä ja se vaikuttaa sitä kautta myös hyvinvointiin.

Entä jos alkuopetuksesta siirryttäisiinkin joustavasti eteenpäin? Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko nosti alkuvuodesta OAJ:n järjestämässä koulutuskeskustelussa esiin Keskustan linjaaman uudistuksen pienten lasten koulusta. Opetusryhmät koostettaisiin esikoululaisista sekä 1.-2. luokan oppilaista. Luokka-asteilla edettäisiin omaan tahtiin siten, että perustaidot - lukeminen, kirjoittaminen ja laskeminen - olisivat riittävän hyvin hallussa. Jos oppilas ei  saavuttaisi vähimmäisosaamisen tasoa toisen vuosiluokan loppuun mennessä, hän voisi jatkaa edelleen alkuopetuksessa. Tämä olisi ennen kaikkea oppilaan etu.

Syntyvyys on laskenut Suomessa viime vuosina. Tämä tarkoittaa, että seuraavien vuosien aikana koulun aloittavien ikäluokat pienenevät vuosi vuodelta. Juuri nyt olisikin hyvä hetki kokeilla tällaista uutta käytäntöä, koska koulun seinät eivät tule näillä näkymin vastaan, vaikka osa oppilaista opiskelisikin peruskoulua hieman pidempään.

On ymmärrettävää, että jos alkuopetuksesta lähtee ilman lukemisen taitoa, on opiskelu siitä eteenpäin oppilaalle vuosi vuodelta vaikeampaa. Hän tulee todennäköisesti tarvitsemaan tukea koko koulupolkunsa ajan. Joustava alkuopetus olisi ennaltaehkäisevä toiminta ja se tuottaisi säästöä tuen tarpeen vähenemisenä. Tämä saattaisi vähentää myöhemmässä vaiheessa myös koulupudokkuutta sekä nuorten syrjäytymisen riskiä. Uusi toimintamalli toisi yhteiskunnalle säästöjä sekä hyvinvoivia nuoria.

Koulut ja esikoulut tekevät jossain määrin yhteistyötä jo tällä hetkellä helpottaakseen lasten koulupolun alkuvaihetta. Veittijärven koululla toiminta on ollut jo useamman vuoden ajan säännöllistä ja suunnitelmallista ns. Veijo-toimintaa (Veittijärven joustava opetus). Veijo-ryhmät kootaan esikoululaisista sekä 1.-2. luokan oppilaista. Lapset jaetaan pieniin ryhmiin, joissa kaikissa on eri ikäisiä lapsia. Kerran viikossa kokoonnutaan Veijo-toiminnan pariin oppimaan ja oivaltamaan yhdessä eri ikäisten lasten kanssa. Samalla lapset tutustuvat myös oman ikäryhmänsä ulkopuolisiin lapsiin. Toiminta on todettu koululla hyväksi.

Olisi mielenkiintoista kuulla opettajien, varhaiskasvatuksen opettajien sekä ohjaajien ajatuksia: Voisiko pienten lasten koulu olla heidän mielestään toimiva ratkaisu vahvistamaan perustaitojen oppimista sekä tasaamaan oppimisen eroja? Voitaisiinko tällä tavoin tuoda joustavuutta koulupolun alkuun? Dialogi aiheesta on tärkeä käynnistää päättäjien ja käytännön työtä tekevien välillä! Ylöjärven Keskusta onkin kutsunut ministeri Saarikon tutustumaan paikallisiin hyviin käytänteisiin.

Leena Risku

Sivistyslautakunnan jäsen

Kuntavaaliehdokas (kesk.)

Pandemia viivästyttää syövän diagnosointia      Leena Risku 

 Koronavirustartunnan pelko sekä huoli terveydenhuollon kuormituksesta on vähentänyt ihmisten innokkuutta hakeutua terveydenhuoltoon. Kroonisten sairauksien vuosikontrolleja on jätetty väliin. Terveydenhuollon ammattilaiset ovatkin ilmaisseet huolensa tästä.

Samaan aikaan myös hoitoon hakeutuminen on vaikeutunut, sillä kiireettömän hoidon supistaminen on pidentänyt terveydenhuollon jonoja. Erityisen huolissani olen siitä, että myös syöpäseulontaohjelmia on alueellisesti tauotettu pahimman pandemiatilanteen aikana. Tämä on vaikuttanut muun muassa kohdunkaulasyövän seulontojen määrään, joita viime vuonna raportoitiin tehdyksi noin 10% vähemmän edellisen vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna.

Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim julkaisi äskettäin artikkelin, jonka mukaan syöpädiagnoosit on vähentyneet viime vuoden aikana. Samasta huolesta kirjoitettiin hiljattain myös arvostetussa The Lancet Oncology-lehdessä.

Diagnoosien määrän lasku ei suinkaan johdu siitä, että syövän määrä olisi yllättäen vähentynyt. Ihmiset eivät vaan uskalla koronatartunnan pelossa lähteä ajoissa lääkäriin, vaikka heillä olisi huolestuttavia oireita tai he havaitsisivat jotain poikkeavaa kehossaan. Ehkä samasta syystä jää osallistumatta syöpäseulontoihin. Tai sitten hoitojonot on niin pitkät, että potilaat eivät pääse jatkotutkimuksiin riittävän ajoissa.

Syövän varhainen toteaminen on ensisijaisen tärkeää, koska se parantaa syövän hoitomahdollisuuksia. Laajalle levinnyttä syöpää pystytään harvemmin enää parantamaan – lähinnä hidastamaan taudin etenemistä. Ajoissa havaittu syöpä voidaan parhaassa tapauksessa parantaa tai ainakin ajoissa aloitettu syöpähoito vähentää syövästä aiheutuvia oireita. Tällä on suuri vaikutus potilaan elämänlaatuun.

Viivettä syövän diagnosoinnissa syöpäpotilaan polun kaikissa vaiheissa tulisi välttää myös kriisi- ja poikkeustilanteissa. Toivottavasti rokotekattavuuden kasvaessa myös ihmiset itse uskaltautuvat jälleen lääkärin vastaanotolle heti, kun huoli terveydestä herää. Olisi ensisijaisen tärkeää huolehtia myös osallistumisesta syövän seulontaohjelmiin. Niitä ei kannata jättää väliin, kun kutsu saapuu!

Suomessa järjestetään tällä hetkellä valtakunnallisten ohjeiden mukaan rintasyövän ja kohdunkaulan syövän seulontaa. Vuonna 2019 käynnistettiin uuteen kotitestiin perustuva suolistosyövän seulonta vapaaehtoisissa kunnissa. Pirkanmaalta tähän vapaaehtoiseen seulontaohjelmaan on lähtenyt mukaan ainoastaan Tampere ja Orivesi. Ylöjärven Keskustan valtuustoryhmä jätti maanantain valtuustokokouksessa valtuustoaloitteen Ylöjärven liittämisestä mukaan suolistosyövän seulontaohjelmaan. Riskiryhmien seulonta on kustannusvaikuttavaa ja inhimillistä toimintaa.

 

Leena Risku, farmaseutti

Varavaltuutettu (Ylöjärven Keskusta)

Sivistyslautakunnan jäsen

Kuntavaaliehdokas

Vaihtoehdot huomioitava ratikkapäätöksenteossa       

Leena Risku

Ylöjärven kaupunki on etenemässä raitiotiesuunnitelmissa. Kaupunginhallitus päätti käynnistää seuturaitiotien Hiedanrannan ja Ylöjärven välisen ratahaaran tarkentavan yleissuunnittelun. Suunnitelman kustannusarvio on puoli miljoonaa.

Päätöstä Ylöjärven kaupungin liittymisestä raitiotiehankkeeseen ei ole vielä tehty. Lähijuna on toinen vaihtoehto tulevaisuuden julkisen liikenteen kehittämiseksi. Sen suunnitelmat on kuitenkin täysin sivutettu. Keskustan valtuustoryhmä on tällä valtuustokaudella tasaisin välein nostanut asiaa keskusteluun, mutta ei ole saanut asian taakse riittävää kannatusta muilta puolueilta. On merkillistä, että näin on käynyt. Miksi lähijunasuunnitelmia ei haluta kaupungissamme edistää? Niin kauan kun ei ole päätöstä, pitäisi olla aitoja vaihtoehtoja!

On kuntalaisten etu ja oikeus, että kalliita tulevaisuuteen suunniteluja suuria linjauksia arvioidaan avoimesti. Kuntalaisten oikeudesta osallistua säädetään kuntalain (410/2015) 22 §:ssä. Sen mukaan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on oikeus osallistua kunnan toimintaan. Kunnanvaltuuston on pidettävä huolta siitä, että kuntalaisille on tarjolla laajasti ja monipuolisesti erilaisia osallistumisen mahdollisuuksia. Onko tästä, yli sadanmiljoonan euron hankkeesta, kysytty kuntalaisten mielipidettä? Onko kysytty kuntalaisilta, miten joukkoliikennettä tulisi kehittää, jotta se palvelisi heidän tarpeitaan paremmin? Onko kuntalaisten tietoon tuotu rehellistä vertailua lähijunan ja raitiotien eduista, haitoista sekä todellisista kustannuksista? En ole nähnyt ainuttakaan. Sen sijaan julkisuudessa on vähätelty lähijunan tuomia etuja. Siksi haluankin nostaa esiin muutamia tärkeitä näkökulmia.

Ylöjärvi sijaitsee Suomen päärataverkoston varrella. Meillä on samanlaiset mahdollisuudet lähteä mukaan lähijunasuunnitteluun kuin Lempäälässä. Useat kaukojunat ovat jo vuosia pysähtyneet Lempäälän kohdalla ja lempääläläiset ovat saaneet nauttia nopeasta yhteydestä Tampereelle sekä sujuvasta kaukomatkustamisesta jo joitain vuosia. Tällä hetkellä Lempäälä on käynnistänyt asema-alueen laajennusrakentamisen sekä suunnittelee uusia lähijunapysäkkejä.

Vastaava toiminta olisi mahdollista toteuttaa lyhyellä aikavälillä myös Ylöjärvellä. Suomen päärata kulkee Asemantien vieritse. Asemantie sijaitsee keskeisellä paikalla Ylöjärvellä. Siitä on lyhyt etäisyys paitsi ydinkeskustan koteihin, myös kaupungintalolle, kirkolle, keskustan kouluille, koulutuskeskus Valoon ja jopa terveyskeskukseen. Myös Elovainion liikekeskus on kävelyetäisyyden päässä. Täydellinen sijainti!

Voisimme rakentaa junaseisakkeen Asemantien varteen ja alkuun matkustaa tietyillä kaukojunilla Tampereelle tai suunnata kotiasemalta suoraan kauemmaksi etelään tai pohjoiseen. Kun toisen raiteen rakentaminen lähijunaa varten myöhemmin aloitettaisiin, asemaa sekä liityntäparkkia laajennettaisiin. Tilaa rakentamiselle on tällä alueella riittävästi. Aseman sijoittaminen alueelle yhdistäisi myös keskusta-alueen hajanaista rakennetta. Lähijunan lisäraide rakentuisi jo olemassa olevan radan vierelle, jolloin ympäristöä ja infraa ei vahingoittuisi samassa määrin kuin raitiotiehankkeessa. Näin ollen lähijunan rakentamisen hiilijalanjälki voidaan nähdä pienempänä. Sen rakentaminen on ympäristöystävällisempää!

Ajatellaan tilannetta, jossa lähtisimme mukaan raitiotiehankkeeseen. Ratikan päätepysäkiksi on kaavailtu Leija-puiston aluetta. Se tarkoittaisi, että merkittävä määrä jo olemassa olevaa infraa jouduttaisiin hajottamaan ratikkareitiltä. Lisäksi Ylöjärven keskeisin väylä, Kuruntie, muuttuisi entistä ruuhkaisemmaksi yksityisautoilijoiden kannalta. Joukkoliikenteen kuuluisi olla vaihtoehto eikä toimia yksityisautoilun hankaloittajana. Tämä toki voi olla joidenkin poliittisten tahojen tahtotila.

Entä sitten matkustamisen sujuvuus? Kummalla sinä matkustaisit mieluummin Tampereelle: 10 minuutin sujuvalla kahden pysähdyksen (Teivo, Lielahti) taktiikalla vai 20 minuutin useamman pysähdyksen taktiikalla? Jos valitsit nopeamman yhteyden, valitsit lähijunan.

Raitiotietä on perusteltu sillä, että se lisää maan arvoa Ylöjärvellä sekä muun muassa Mäkkylä-Teivo-alueen kiinnostavuutta. Sama kiinnostus, ellei jopa suurempi, tulee myös lähijunalla.

Ja entä kustannukset? Tietyt tahot puhuvat, että raitiotie ei maksaisi ylöjärveläisille mitään, mutta kustannus on kuitenkin yli  satamiljoonaa euroa. Uskooko joku todella, että Allianssi olisi hyväntahtoinen taho, joka ei sijoittamiaan miljoonia haluaisi takaisin tietyllä aikavälillä? Lisäksi kaupungille tulisi maksettavaksi vastikekulut sekä käyttömaksut. Maksaisimme niitä hamaan tulevaisuuteen, vaikka ylöjärveläiset eivät käyttäisi ratikkaa. Ja jos käyttöaste jäisi matalaksi eikä lipputuloja saataisi riittävästi, maksumieheksi joutuisivat kaikki veronmaksajat yhteisvastuullisesti. Lisäksi jo rakennusvaiheessa tulisi kaikki infran muutostyöt esim. liikenneympyröiden poistot ylöjärveläisille maksettavaksi. Ja kuinka monta miljoonaa meidän veroeuroja onkaan käytetty viimeisten vuosien aikana niiden rakentamiseen?

Miten käyttäjät, kuntalaiset, näkevät asian? Onko merkityksellisempänä olla mukana Tampereen kärkihankkeessa vai se, että teemme päätöksen, jolla savutamme konkreettisia asioita: aseman keskeinen sijainti, nykyisen infran sekä maisemien säilyminen, 10 minuutin sukkela junayhteys Tampereelle? Ehkä arvona nähtäisiin asukkaiden näkökulmasta myös se, että pääkaupunkiseudulle tai pohjoiseen pääsisi kaukojunalla oman kaupungin asemalta.

Ylöjärveläiset! Kesäkuussa päätetään siitä, ketkä saavat kuntalaisten valtakirjan päätöksen tekoon. Muista äänestää ja mieti, ketä äänestät. Kaupunkimme tulevaisuudesta päätetään nyt!

 

Leena Risku

varavaltuutettu (kesk.)

kuntavaaliehdokas

Ei unohdeta hyvinvoinnin perustaa, ympäristöä

Juha Kanto 3.4.2017  

Vaalitorilla tuli osuva kysymys. Entäpä ympäristöasiat, mitä mieltä olet niistä? Huoli ja huomio itsellä kuten monella muullakin ehdokkaalla on ollut perusopetuksessa, lasten ja nuorten asioissa ja liikunnassa. Ne ovat tärkeitä ja niitä voidaan ja tullaan korjaamaan tulevalla kaudella. Ympäristöä sen sijaan ei välttämättä voi korjata. Voi jopa olla, että jotain on peruuttamattomasti hävitetty. Ympäristö on meille jokaiselle tärkeä, koska se alkaa meillä kaikilla kotiovelta. Ympäristö on se, mitä meidän jäljiltä jää tuleville sukupolville.

Puhdas ja terveellinen ympäristö on yksi hyvinvoinnin perusta. Jos ympäristö on pilattu, siellä ei voi asua. Otetaan tähän yksi näkökulma. Kaupungin kasvaessa eri toimintojen (asuminen, palvelut, teollisuus ja työpaikat) sijoittumiseen on kiinnitettävä paremmin huomiota. Kaikki ei sovi jokapaikkaan. Mm. Elovainiolta löytyy näitä kaikkia sekaisin ja alueen kehittäminen on epäonnistunut. Otin tämän esimerkin kun asun itse siellä. On kaavoitettu ja rakennettu uusia okt taloja, löytyy leipomoita, on useita betonin ja kivenmurskaustoimijoita, jätteenkäsittelyä, on auton romuttamoita ja sitten siinä keskellä kaupan palvelut. Hieno kauppakeskus on nyt puoliksi tyhjillään. Tyhjää liike- ja toimitilaa on alueella vaikka millä mitalla. Miksi kauppa ei käy? Yrittäminenkään ei näytä aina kannattavan. Jotain on siis pielessä. Melu, pöly ja päästöt sekä liikenne haittaavat asumista ja alueella asiointia. Omakotitalojen edustoilla pyörii raskasta liikennettä ja paikoin on käynnissä rekkaralli. Alueen yleisilme on kaikkea muuta kuin viihtyisä.

Lähimetsät, kotikalliot ja viheryhteydet tulisi säilyttää. Nyt niitä tuhotaan. Päästöjä tai ympäristöhaittoja aiheuttavan teollisuuden valvontaa on tehostettava. Nyt niitä ei valvota kun ei ole resursseja. Lupamenettelyyn on kiinnitettävä enemmän huomiota. Vaikutusten arvioinnissa tulee käyttää kolmatta osapuolta, eikä sitä jätetä hakijan kontolle. Nyt hakijat tekevät itse arvioinnit ja vaikutuksia usein vähätellään. Omavalvonta ei ikinä toimi. Jos käy vahinko ja vaikutukset onkin jotain muuta, niin kukaan ei ota vastuuta ja ympäristö on saatettu turmella. Onneksi Ylöjärvellä ei ole Talvivaaraa, mutta pienempiä talvivaaroja onkin sitten useampia. Riittää kun piipahtaa Kolsopin teollisuusalueen pohjoisosassa. Kun ongelma on käsillä, keinoja puuttua ei oikein ole, tai halu puuttuu. Toiminnan alettua pitää varmistaa että toiminta vastaa suunnitelmaa. Vastuu on kaupungin ympäristötoimella ja isommissa hankkeissa ELY keskuksella. Jos toiminnassa havaitaan poikkeama, toiminta on keskeytettävä. Korjaaviin toimenpiteisiin on ryhdyttävä viipymättä.

Ylöjärvi haluaa olla yrittäjämyönteinen kunta. Toivotan tervetulleeksi kaikki vastuulliset yrittäjät. Vastuullisuus tarkoittaa myös ympäristöstä huolehtimista. Ihmisten hyvinvointi tulee olla etusijalla.

Missä kohdassa demokratia lymyää?

Paul Metsälä 9.4.2017

Olemme saaneet kuulla luottamushenkilöiltä epäreilujen temppujen yhteydessä, jotta ”tämä on demokratiaa”. Tarkoitan epäreilulla oman edun ajamista.

Demokratia tapahtuu äänestettäessä. Erilaisia demokratian luokkia on yli 20. Tämä meidän yrittää olla sen tyyppinen, että valitsemamme luottamushenkilöryhmä on valtuutettu edustamaan yhteisöämme ja kaikille kuntalaisille hyvää ja kurjuutta jakamassa. Miten tässä on onnistuttu? Huonosti. Vaalien jälkeen astuu voimaan enemmistödiktatuuri. Tuossa kohdassa tarkoitettu demokratian luokka saa huutia.

Valitettavasti asia ei korjaannu vanhalla vallan jaolla. Enemmistödiktatuuri pitää saada eri ryhmittymien käyttöön, jotta voidaan nokittaa aiempien vuosien ryhmittymää. Onko tämä demokratiaa? No ei koska se tapahtui vaalissa. Tämä on ihmisten arvojen mukaista toimintaa. Onko meillä edes ymmärrystä tästä arvojohtamisesta? Ei ole, koska päättäjätkään eivät osaa pukea sanoiksi toimintaansa oikein.

Hyvinvoinnin maksimoiminen lähtee siitä, että koko ”seurakunta” on saman asian takana. Eikä se ole sen kummempi kuin halu kaikkien hyvinvoinnin maksimointiin tai edes parantamiseen. Päättäjillä tulisi olla takaraivossa se kysymys johtaako asian ajaminen kaikkien hyvinvoinnin lisääntymiseen vain tarkoituksellisesti joittenkin hyvinvoinnin polkemiseen. Kyse on tässä moraalisesta rikoksesta tai sen välttämisestä.

Olin joitakin vuosia sitten erään kyläkirkon uudelleen käyttöön vihkimistilaisuudessa ison saneerauksen jälkeen. Sain olla ansaitusti mukana sähköistyksen suunnittelijan ominaisuudessa. Piispa Matti Repo veti jostain esille hätkähdyttävän kysymyksen kuulijoille. ”Onko teillä puukirkko vai kivikirkko”. Kirkkohan oli 1700-luvun puukirkko. Pitkän johdattelun jälkeen ideana oli selittää, että kirkko ei ole se rakennus vaan ihmiset seurakunnassa. Toisti sitten kysymyksen jotta onko teillä puukirkko vai kivikirkko.

Tuo hieman eri maailmaan kuuluva pohdinta ei ole kovin kaukana kuntalaisista. Kuntalaiset ovat huomattavasti vahvempi yhteisö kuin mikään seurakunta. Mutta vahvuus tulee vasta silloin kun yhteisö toimii yhteisönä. Ei niin, että määräenemmistö nokittaa aina määrävähemmistöä ja näyttää nauttivan siitä. Tässä tavassa motiivina on se, että ei ole oikein väliksi miten menee kunhan noilla toisilla menee huonommin.

Myyntitöissä parhaat tulokset syntyvät tiimien saadessa yhteiset tulospalkat. Kunnassamme tulospalkat ovat kovin kehnot aiemmilla valtuustokausilla. Se johtuu siitä, että pienellä määräenemmistöllä pyritään kurjistamaan määrävähemmistön oloja. Tähän soisi saatavan jokin ratkaisu. Nykyinen kuntakirkkomme on varsin resuinen vaikka kauniita yritetään kovasti puhua.

Tarvitaanko kuntakeskusta?

Paul Metsälä 21.3.2017

Tällä hetkellä lähes kaikki resurssit käytetään 1 % alueelle koko Ylöjärvestä. Kuntakeskuksesta on tullut rasite. Olisiko aika miettiä ei vain Siivikkalan luovuttamista osaksi Tamperetta vaan myös muitten nukkumalähiöitten luovuttamista? Mitkään ”kaupungin palvelut” eivät enää kosketa merkittävässä määrin 99 % maalaiskunta-aluetta, kun terveyspalvelut siirtyvät maakuntatasolle. Sopivia liittolaisia hallintokoneistoineen on ympärillä useita. Elinvoimainen suur-maalaiskunta syntyy helposti. Omaksi hyväksi saatavat verovarat riittävät tarpeelliseen ja purkamisen sijaan voidaan keskittyä säilyttämiseen ja uuden luomiseen.

Näin siis alkavat ajatukset vaeltaa oudoilla poluilla pahenevan asuinpaikkaan kohdistuvan sorron myötä. Ratkaisukeskeinen korjaustapa vinoutumalle on poistaa resurssit syövä ongelma amputoimalla.

Koska me kaavamuurin ulkopuoliset olemme pelkästään antavana osapuolena, voitaisiin myös kysyä ansaitseeko kuntakeskus meidät. Haluaako käpertymisen keskus pitää meidät? Onko antamillamme verovaroilla jotain merkitystä? Onko niin paljon, että asiassa voisi herätä jokin muu näkökulma kuin amputaatioon johtava? Saattaapa olla. 30 % lovi rahavirroissa voi tuntua jossain kirvelevästi. Kannattaisiko tätä liittoa hieman yrittää hoitaa?

Amputaation välttämiseksi kannattaisi aivan ensimmäiseksi aloittaa kuntalain noudattaminen. Kaavamuuri ei määrittele esimerkiksi taajamaa. Taajamaa on tämän raja-aidan molemmin puolin. Joskus hämärässä tulevaisuudessa valmistuva kyläkaava, Antaverkka-Mutala-ikuisuusprojektina tunnettu, käsittelee taajamia. Asiaa on siinäkin yritetty pimentää puhumalla haja-asutusalueesta vaikka haja-asutusaluetta ovat taajamien ulkopuoliset alueet riippumatta mistään kaavasta ja kaavamuureista. Tässä on vissi ero. Kun käsitellään taajamia, tulee puhua taajamista. Tulevien päättäjien tulisi tutustua käsitteisiin, jottei näin alkeellinen tietämättömyys enää tulevaisuudessa salli kylien ihmisten kuljettelua mielivaltaisesti. Etua olisi paljon siitä, että päättäjiä olisi riittävästi kaavamuurin ulkopuolelta.

Opetellaan taajaman määritelmä (tilastokeskus): Taajama on 200 ihmisen keskittymä, jossa asumusten välimatka ei yleensä ylitä 200 metriä.

Kuntalain noudattaminenko alkoi askarruttaa? Taajamille on olemassa vesihuoltolaissa velvoite. Vesihuolto on taajamiin rakennettava eikä sitä voi jättää rakentamatta lakia rikkomatta. Kuntalaki taasen kertoo, että kunnan pakolliset tehtävät asukkaille toteutetaan yhdenvertaisesti. Taajamiin on siis tehtävä vesihuolto yhdenvertaisesti. Tätä lakien yhteensovitusta ja noudattamisen ideaa eivät luottamusmiehet ole tajunneet. Virkakoneisto on räikeästi käyttänyt päättäjien osaamattomuutta hyväksi. Tuskin kukaan haluaa väittää ettei virkakoneistokaan osaa lakejansa.

Tilanne jatkuu edelleen, vaikka uudessa vesihuolto-organisaatiossa jo osataan ja tiedetään asia. Siten että kaavamuurin ulkopuolelle halutaan tehdä kaikki bruttohinnalla ja kaavamuurin sisäpuolella tonttipoliittisesti tuunatulla hinnoittelulla. Tässä rikotaan kuntalakia. Miten eriarvoista kohtelua on perusteltu? Siten, että vesihuoltolaista otetaan lause, mutta ei aivan kokonaan. Saadaan lause: Liittymien hinta voi olla eri alueilla erisuuruinen. Kerrotaan näin asia luottamuselimelle. Ja luottamuselin uskoo esittelijää. Mitä jos lause kerrotaankin kokonaan? Liittymien hinta voi olla eri alueilla eri suuruinen jos se kustannusten oikean kohdentamisen takia on tarpeellista.

Lukutaitoinen luottamusmies saattaa herätä eri tavalla asiaan. Vastamäen alueelle on tulossa bruttohinnoiteltu liittymähinta. Miksi ei kallioon kaiverretuista tai suolle paalutetuista liittymistä tule bruttohinnoiteltua liittymää kaavamuurin sisällä?

Totuuden nimessä kerron, jotta jätin lauseen edelleen kesken tarkoitushakuisesti. Lakitekstin lause jatkuu …tai muusta vastaavasta syystä. Tämä lauseen loppuosa vaatii jo valtiomiestaitoja. Onko tonttipolitiikka ”muu vastaava syy” vai kohdellaanko eriarvoisesti kuntalakia vastaan?

Vaalikuumettako?

Kirjoittaja; Elina Sieppi 16.3.2017

Huomaa, että kuntavaalit ovat aivan kulman takana. Valtakunnallinen politiikkasoppa kiehuu padassaan oikein kunnolla. Asiat vaikuttavat ehkä yllättävästikin toisiinsa. Valtakunnallinen tilanne heijastuu osaltaan myös kuntavaaleihin.
Keskusta, valtionhoitajapuolueena, joutuu näissä vaaleissa puolustamaan SOTE- ja maakuntauudistusta. Molempien lopullinen vaikutus kuntien toimintaan ja mahdollisuuksiin on vielä osittain hämärän peitossa. SOTE-lakipaketti on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä.
Perussuomalaisten puheenjohtajakisa on saanut jo monta ehdokasta framille. Se tulee tuomaan nostetta myös puolueen kuntavaalikampanjaan. Ei ole lopultakaan samantekevää johdetaanko puoluetta Brysselistä vai kotimaan politiikan kentiltä.
Kokoomuksen linjaukset SOTE-palveluiden valinnanvapauden ja toisaalta aivan tuoreeltaan eläinlääkäripalveluiden kalleuden osalta ovat pahasti ristiriitaisia. Miten kilpailtu palvelu ei olekaan tullut käyttäjilleen halvemmaksi kuin kunnallisesti järjestetty? Myös Kivijärven kokemukset yksityisen terveyspalveluiden palveluntuottajan lyhytaikaisesta toiminnasta julkisten palveluiden toteuttajana antaa ainakin vielä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
SDP teki muiden oppositiopuolueiden kanssa juuri yhteisen välikysymyksen ammatillisen koulutuksen leikkauksista. Hallituksen esityksessä ammatillisesta koulutuksesta leikataan 190 miljoonaa euroa. Vielä 2015 SDP esitti 270 miljoonan euron leikkauksia ammatilliseen koulutukseen. Nämä kaksi asiaa ovat aika reilusti ristiriidassa keskenään.
Kaikilla puolueilla tuntuu olevan oma mallinsa perhevapaiden kohtalosta. Suurin ratkaistava kysymys taitaa kuitenkin oikeasti olla se, että mistä niitä työpaikkoja oikein taiotaan perheiden äideille. Kovin moni korkeasti koulutettu on jo joutunut täysin sivuraiteelle työelämästä. Kuka uskaltaa ensimmäisenä myöntää, että osa suomalaisista on yksinkertaisesti ylikoulutettuja?
Luvassa on siis erittäin mielenkiintoinen yleispoliittinen kevät. Pata kiehuu ja kuume nousee. Erilaisia reaktioita tullaan varmasti näkemään joka suunnasta. Oikein odotan mitä kaikkea tulee vielä tämän kevään aikana tapahtumaan.

Tapaamisiin vaalikentillä!

Elina Sieppi

Takinkääntöä ja Marttakerhoja

Viimeisessä Ylöjärven 13.4 kaupunginvaltuustossa oli käsittelyssä mielenkiintoinen valtuustoaloite. Aloite, missä sen allekirjoitus vaiheessa oli monen poliittisen puolueen tuki ja yhteinen tahdon ilmaus. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Sotekuljetuksien korvaukset koskevat erityisesti haja-asutusalueen asukkaita. Se näkyy toki myös kaupunginvaltuuston äänestystuloksessa. Äänestystä voisi tavallaan ja halutessaan verrata tulokseen, jossa palveluiden äärellä asuva sanoo " minä en tunne ketään, joka tarvitsee sote- kuljetuksia" ja sillä asia on hänen kohdaltaan käsitelty. Valtuusto keskusteli toki runsaasti ja monipuolisesti aloitteessa esitetystä lisämäärärahasta. Kaikista parhaimmaksi lienee pistänyt kaupunginhallituksen pj, joka lausahti suurin piirtein " ei kai kaupunki kaikenlaisiin Marttakerhoihin ala kuljetuksia maksamaan".

Sote-kuljetus

Yllä olevasta linkistä voit katsoa valtuuston ja muiden lautakuntien asian käsittelyn. Samalla voit tutkia mitä valtuutetut ovat äänestyksessään päättäneet ja takkiaaan käännelleet. Reippaan takinkäännön tekivät kristilliset ja vasemmistoliitto. Heidän mielipiteensä oli muuttunut kuukausien kuluessa, koska vielä allekirjoituksessa olivat mukana.

Vanhukset ja muut avuntarvitsijat ovat poliittisia pelinappuloita, kyllä päättäjät tietää mihin Ylöjärven rahat kannattaa laittaa! Niitä päätöksiä voivat tavalliset kuntalaiset vain ihmetellä!

Pirkko Vuolle, kunnallisneuvos

Ärsyttääkö valtuutetun aktiivisuus


 Yu 7.5. valtuuston puheenjohtaja sekä yksi kokoomuksen rivivaltuutettu arvostelivat rehvakkaasti aktiivisten valtuutettujen tekemiä valtuustoaloitteita. Itse olen yksi niistä valtuutetuista, joka mielellään nostaa asioita yleiseen tietoisuuteen juuri valtuustoaloitteiden kautta. En näe siinä mitään huonoa - päinvastoin näen ne demokratiaa lisäävänä vaikuttamisen välineenä. Se on valtuutetun oikeus ja mielestäni myös tietyllä tavalla velvollisuus. Aloitteet tehdään omalla ajalla ilman palkkiota - sitä ei ehkä moni valtuutettu viitsi tehdä.

En ole laskenut tekemieni aloitteiden määrää, mutta niitä on monta ja olen ylpeä niistä! En ole vain palkkioita nostava rivivaltuutettu vaan haluan myös vaikuttaa asioihin. Toki vaikutan asioihin myös muuten kuin aloitteilla mm. lautakuntatoiminnan kautta sekä tutustumalla koulujen arkeen (omalla ajallani).

Tässä kohtaa haluan nostaa esille valtuuston puheenjohtajan virheellisen tiedon kouluverkkosuunnitelmaan liittyvästä aloitteesta. Hänen mukaansa se oli täysin turha, koska olen koulutuslautakunnan jäsen. Tein aloitteen silloin kun olin vielä perusturvalautakunnassa, mutta osallistuin aktiivisesti aloitteen vastauksen valmisteluun myöhemmin myös koulutuslautakunnassa. Ja vielä puheenjohtajalle tiedoksi, että koulutuslautakunnassa tämä aloite nähtiin yhtenä tärkeimmistä pitkään aikaan. Sitä pidettiin hyvänä, koska nyt on kerätty tarkka tieto jokaisesta ylöjärveläisestä koulusta. Tällaiselle tiedolle nähtiin tarvetta. Ehkä hän valtuuston puheenjohtajan roolissa voinut kysyä virkamiehiltä, oliko tuo aloite turha vai ei ennen kuin omana mielipiteenään arvostelee sitä julkisesti.

Kovin vähän oli puheenjohtajallemme mieleen jäänyt tarpeellisia aloitteita. Itse voin heti mainita pari esimerkkiä; aloite päivähoitomaksujen hyvittämisestä kesäkuukausina sekä äänestyskäyttäytymisen kirjaamisesta valtuustokokouksissa. Nämä molemmat vaikuttavat suoraan kuntalaisten elämään/ tiedon saamiseen päätöksen teosta.

Leena Törmälä
Kaupunginvaltuutettu kesk.
Koulutuslautakunnan jäsen

Ylöjärven päätöksentekijöiden arvovalintoja 

Ylöjärven kaupunki on valinnut päätöksenteossaan hyvin arveluttavan linjan. Tehty päätös omaishoidon tuen leikkauksesta, sote- kuljetuksien loppumisesta ja listaa perusturvan puolella tehdyistä säästöistä voisi vielä jatkaa, osoittaa valtuutettujen tekemästä päätöksestä sekä muiden päätöksentekoon osallistuneiden arvomaailman. Omaishoitaja on Ylöjärvellä henkilö, joka saa tekemästään ympärivuorokautisesta työstä kiitoksen kauniissa "juhlapuheissa". 

Omaishoitaja, on ainut henkilö, joka suoraan säästää kaupungin rahoja. Tätä ei millään tavalla voi toiseksi väittää. Noin sadan henkilön omaishoitajien joukko säästää kaupungille vuoden aikana laitospaikoissa melkoisen euromäärän. Nyt ovat omaishoitajien työsopimukset irtisanottu. Työstä saatua korvausta alennetaan, mikäli uutta sopimusta arviointien jälkeen tehdään. Niin, pitää muistaa, omaishoitaja maksaa veron saamastaan korvauksesta. Linjaus tehtiin talousarviossa, vähennettiin omaishoidosta 95000 euroa. Valtuutetut mainostivat, että tehty päätös koskee vain uusia omaishoitoon hakeutuvia, joskus kannattaisi perehtyä oikeasti siihen mitä päättää. 

Ei kukaan valtuutettu ole älähtänyt tehdyistä päätöksistä. Kysynkin vain, mitkä porut ja itkut olisivat alkaneet, jos kaupungin "oikeiden" työntekijöiden palkkoja nuijankopautuksella alennettaisiin tai alennettaisiin luottamushenkilöiden palkkioita, jotka kokoustenkestoaikoihin nähden ovat Ylöjärvellä ihan kohtuulliset. 

Kysymyshän ei ole rahanpuutteesta. Päättäjät ovat valinneet omistamisen hegemonian päätöksenteossa ohjeekseen. Maakauppoja tehdään jokaisessa valtuuston kokouksessa, tällä hetkellä lähennellään miljoonaa euroa puolessa vuodessa. Yleensä kaikki kaupungin aloittamat hankkeet tarvitsevat lisämäärärahan, Lemminkäisen tukemista myöden. Yhteiskunta on niin terve, kuin miten se heikompiosaisistaan huolta pitää. Ylöjärvellä tämä ajatus on jätetty taakse. Jaksamista niille työntekijöille, jotka nämä päätökset joutuvat omaishoitajille työksi tekemään.

Pirkko Vuolle, omaishoitaja

Kuntaliitos ja kuntalaisten palvelut

Kuntaliitoksen kokeneena, välttäkää sitä ”sudenkuoppaa” viimeiseen asti. Toimin Viljakkalan kunnanhallituksen puheenjohtajana, kun teimme kuntaliitoksen ison ja mahtavan Ylöjärven kanssa. Liitos toteutettiin vuoden 2007 alusta, joten kokemusta on kertynyt. Viljakkalalla oli hyvät, toimivat palvelut ja talous kunnossa. Heikkous oli ohut henkilöstörakenne, mikä tarkoitti haavoittuvuutta palvelujen tuottamisessa, esimerkiksi sairaustapauksissa. Kuntaliitoksen neuvottelut sujuivat hyvässä hengessä ja meidän annettiin ymmärtää, että palvelut kuntalaisille tulevat parantumaan kuntaliitoksesta Ylöjärven kanssa. Ja höpö, höpö sanon minä. Aluksi kaikki olikin OK. Muutoksen henki on nyt tullut johtaville luottamushenkilöille ja virkamiehille.

Tuli säästötoimet ja rakennemuutos. Tilanne alkoi kärjistyä vuosi sitten, kun säästötoimiin vedoten aiottiin lopettaa yli 50 oppilasta käsittävä kyläkoulu. Siinä asiassa ”vanha” valtuusto osoitti, kuka kunnassa käyttää päätösvaltaa, tosin koulun toiminta on edelleen liipaisimella. Tämän syksyn painajainen on terveysaseman muuttaminen palvelupisteeksi, jokainen vähänkin asioista tietävä ymmärtää, mitä se tarkoittaa. Lääkärin, hammaslääkärin ja hoitajien työt siirretään Viljakkalasta Ylöjärven keskustaan. Kirjaston aukioloa on vähennetty, lopettamisestakin kuiskaillaan, samoin on käymässä nuorisotiloille. Säästöjä tämä ei kaupungille tuo, asukkaat sairastavat edelleen ja tarvitsevat lääkäriä. Terveysaseman lopettamisella saadaan lääkäriä tarvitsevat ajamaan autolla pitempiä matkoja, niistä kyydeistä kasvaa se hiilijalanjälki, joka ei ainakaan vähene näillä toimenpiteillä.                                   

Peruspalveluiden lopettaminen kyläkeskuksesta, tarkoittaa muunkin toimivan palveluverkoston ja yritystoiminnan loppua. Mikä tosiasiassa lieneekin valmistelijoiden tavoitetila? Olisi ollut fiksua kertoa liitosneuvottelujen aikana, liitoksen tarkoittavan vähitellen kaikkien palveluiden lopettamista. Tällä hetkellä kuntaliitokset on verhoiltu sanaan rakennemuutos. Sillä sanalla saadaan kylät tyhjenemään. Miksi säästötoimet kohdentuvat liittyneeseen kuntaan? Miksi saman kunnan asukkaat pidetään eriarvoisina? Miksi vahvemman asenne liittynyttä kuntaa kohtaan on palvelujen karsiminen?

 Pirkko Vuolle, kunnallisneuvos

TEKNISEN LAUTAKUNNAN JA KEHITYSJAOSTON JOHTOSÄÄNNÖSTÄ JA TEHTÄVISTÄ

 Teknisen lautakunnan ehkä vuoden tärkein kokous pidettiin 5.9.2013. Kokouksessa tuotiin esille sana MAPSTO, johon vedottiin useaan otteeseen kokouksen aikana. Ongelmana oli vain se, että oikein kukaan paikalla olleista ei tiennyt, mitä kyseinen sana MAPSTO oikeasti tarkoittaa. Tämä aiheutti sekaannusta ja välillä lähes farssimaisia piirteitä. Olisi ollut ehdottoman tärkeää, että sanan tarkoitus ja merkitys olisi koulutettu ja selvitetty kaikille kokoukseen osallistuneille ennen tärkeää kokousta. Jostain syystä MAPSTOA oli avattu vain jollakin tapaa lautakuntien puheenjohtajille.

Ilmeisesti tämä MAPSTO aiheutti sen, että aina aiemmin teknisen lautakunnan käsittelemät investoinnit ja käyttötaloudet annettiin vain tiedoksi lautakunnalle ja samalla kerrottiin, että kehitysjaosto käsittelee näitä asioita. Mitään lautakunnan mielipiteitä asioista ei pöytäkirjaan sallittu. Pitkällisen jahkailun jälkeen kokouksessa suostuttiin siihen, että lautakunnan jäsenten mielipiteitä kirjataan erilliselle muistiolle, ei mihinkään muualle. Lisäksi ilmeni, että ko muistio on vain työkappale, joka ei mene mihinkään eteenpäin.

Kokous kärjistyi välillä jopa niin, että muutama lautakunnan jäsen oli sitä mieltä, että kokous pitäisi lopettaa kesken ja lähteä pois, koska koettiin, että lautakunta ei pysty vaikuttamaan mitenkään käsiteltäviin asioihin.

Onko näin, että teknisen puolen investointien käsittely kuuluu johtosäännön mukaan kehitysjaostolle ja annetaan vain tiedoksi tekniselle lautakunnalle, joka näin ollen ei saisi ottaa osaa investointien ja käyttötalouden päätöksentekoihin ja esityksiin?

Mikäli suuntaus on tämä, on erittäin huolestuttavaa demokratian kannalta, että päätöksenteko ja asioiden käsittely alkaa olla vain muutamien harvojen käsissä.

Markku Mäki-Ventelä (KESK)

Kaupunginvaltuutettu

 

Valtuuston kyselytunti 10.10.2013

 Arvoisa puheenjohtaja!

Ylöjärven kaupungin palvelut Viljakkalassa ovat supistuneet viimeaikoina mm. kirjaston ja siellä olevan palvelupisteen aukioloaikojen lyhentyessä.

Uutena uhkana on tullut Elokaaressa toimivan terveysaseman sulkemisuhan myötä. Terveysasema on toiminut Elokaaren tiloissa yli kaksikymmentä vuotta keskeytyksettä. Palvelun tuttavat henkilöt ovat jonkin verran vaihtuneet mutta toiminta on jatkunut. Tätä edeltävinä vuosikymmeninä lääkärin ja hammaslääkärin toimipisteet ovat olleet muissa kunnan tiloissa.

Ko. palvelut tulee jatkossakin tuottaa Viljakkalalaisille joko nykyisissä tiloissa tai muulla Ylöjärvellä.

Kysyn millä perusteella terveysasema aiotaan lopettaa Viljakkalasta?

Perusteena ei voi olla kaupungin kustannusten pienentäminen koska henkilökunta jatkaisi Ylöjärven kaupungin palveluksessa sekä tilat on ylläpidettävä tulevaisuudessakin. Lisäksi täytyy olla tilat henkilökunnan toiminnalle muualla Ylöjärvellä. Myös koululaisten kuljettaminen muualle Ylöjärvelle hammaslääkäriin tuo lisäkustannuksia.

 Pekka Hietaniemi (KESK)

Kaupunginvaltuutettu